Tässä ollaan jo kotiinlähdössä Santiagon linja-autoasemalla. Yhden rinkka on sattuneesta syystä matkalaukussa, toisten viininpunaisissa matkapusseissa
Tässä on slideshow muutamasta vaelluskuvastani Santiago de Compostelaan 2002 ja 2003.
Neljä ittepäistä vanhaa akkaa samassa porukassa on kyllä vanhan vihtahousun pirullinen keksintö. Yksi meistä käveli vain kolme päivää caminolla harjoiteltuaan kotona kesän aikana hullun lauilla eli 300 kilometriä. Halleluijjaa! Oli loppu jo lähtiessään, että silleen onneton tapaus.
|
Alku tässä, eka aamuna
|
| |
Pitkä kivisilta muistaakseni se oli Hospita Orbigoon tultaessa. Luin että se oli pisimpiä siltoja ja siinä on vietetty turnajaisia 1400-luvulla.
että tällaisia herkkuja siellä sai mielinmäärin popsia
Kivisiä taloja riitti loputtomiin- maalaistalojen pihapiirit olivat ihanan romanttisia ja monenlaisia kotieläimiä vaelsi kanssamme aika ajoin.
Tässä Rabanlin allberge, joka oli kunnallinen ja siksi halpa ja suhteellisen hyvä. Kylä oli upea vuoristokylä, johon ei mennyt bussiakaan. Kävelimme sinä päivänä läkähdyksiin asti 23 km, joka olikin mun pisin päivätaival tällä reissulla. Viimeiset, kivikkoiset 2 km oli tuskien taival. Meinasin monta kertaa kaatua ja yksi meistä kaatuikin kohtalokkain seurauksin. Onneksi mulla oli ne Leonista ostetut sauvat. Ilman niitä en olisi millään pärjännyt muutenkaan.
Kyläläiset järjestivät illalla talon edessä pippalot ja paikalla oli myös hieroja. En ehtinyt tilata aikaa, mutta Anni meni, ja hieronta oli sikahalpa ja kuulemma oikein hyvä.
Aamulla aikaisin eli klo 6 alkoi aina vaellus otsalampun kanssa. Tässä vielä kaupunkiosuutta.
Ihanat aamut
Tässä risti, jolle jotkut vaeltajat kantavat kiviä kotoa asti. Menimme huipulle taksilla potilaamme kanssa, ja jätin sadetta pitävän takkini etupenkille. Sen jälkeen en sitä nähnyt. Ostin Santiagossta myöhemmin uuden.
**********************************
