Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

       

 

Härmän häjyt Siperiassa

Tykkään linnuista, kukista ja lapsenlapsista.

Tyhjät tynnyrit kalisevat eniten, lienee sananparsista se, joka kuvaa minua parhaiten!

Olen sellainen onnen kantamoinen. Elämä on kohdellut minua silkkihansikkain vuoteen 2014 asti, jolloin elämäni romahti tyttäreni sairastuessa vakavasti. Nyt tilanne näyttää hieman valoisemmalta 20 kuukauden ylä- ja alamäen jälkeen. 

Optimistisuus, positiivuus ja avomielisyys kuvaa minua parhaiten. Siksi kai ystäviäkin on paljon. 

Eläkkeellä olon hienoja puolia on mm. se, että voi vetää peiton korviin, jos ulkona on kova pakkanen tai sataa kaatamalla.

Huonoja puolia taas se, että raamit rapistuu ja putoo maan vetovoimasta alaspäin. Lisäksi nahkaa tuntuu olevan liikaa.

Lisäksi joutuu olemaan koko ajan lähtövalmiina kuitenkin.
Koskaan ei tiedä, milloinka joutuu Pietarille selittelemään tekosiaan.    Mutta eiköhän tällä puhetaidolla siitäkin portista selviä.

lempiväri: vihreä
* lempimaa: Norja
* siviilisääty: "vanhapiika" ainakin luonteeltani
* ammatti: nuoriso-ohjaaja, nyt eläkkeellä
* lempieläin: villakoira imurissa.

* harrastukset: Dna- sukututkimus, liikunta, makaaminen, haen rahaa, jota tulee eläkeläiselle seinästä tekemättä yhtään mitään

* synnyin Etelä-Pohjanmaalla Alahärmässä Hakolan kylässä niin kauan sitten, etten
edes voi muistaa niin pitkälle. Sitä paitsi olin silloin aika pieni......!

Minua on siunattu isolla elämän lahjalla, nimittäin laajalla perheellä. Perheeseeni kuuluu viisi fantastista velipoikaa, joista nyt on yksi kuollut 65-vuotiaana ja kiva systeri, joka aauu Kuopiossa asti.


Itselläni on neljä lasta, ja yksitoista ihanaa lapsenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta.
Äidinäidilläni oli 15 lasta, äidilläni seitsemän ja minulla neljä, lapsillani on kaikilla muilla kolme jälkeläistä, paitsi esikoisella neljä.

Nykyisin asun Varsinais-Suomessa ja olen vuosikymmenten jälkeen täällä alkanut pikkuhiljaa jopa viihtyä. Ensimmäiset 50 vuotta olivat aika kamalia…mutta kyllä se tästä. Asun lähes kesämökin kaltaisessa olomuodossa aivan Salon pikku kaupungin ydinkeskustassa pienessä rivitaloasunnossa.


Puolet minussa onkin haaveita ja unelmia - varsinkin niitä toteutumattomia. Mutta niinhän sen pitää ollakin, valmiissa maailmassa olisi tylsä olla.

Syntymäkotini ja koko kylän historia osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että jouduin kokonaan sen lumoihin.

Tiettävästi ainakin kaksi metsäpaloa riehui 1930-luvulla ja Helluntaina vuonna 1917 lähes koko Hakolan kylä paloi, yhtä taloa lukuun ottamatta. Palo sai alkunsa lasten tulitikkuleikistä. Syntymäkotini Kaupin talo sijaitsee oikeastaan Kaupin kylässä, josta Hakolan kylä jatkuu joelle päin ketjuna eli kyläraittina.

 

 

 


©2017 sukututkimus - suntuubi.com