Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sukuni tie Härmän Kaupista takaisin Kauppiin kesti 300 vuotta

 

 Syntymäkotini 

      

 

     Nurmossa noin vuonna 1540-1615 elänyt esi-isäni Paavo Heikinpoika, Lapuan suurpitäjän kiertelevä pitäjänsuutari, muutti Härmään 1600-luvun taitteessa ja aloitti siellä, Lapuan Alanurmon Tynjälän eli Pirin metsästysmaina tai ulkotilana ainakin jo 1400-luvulta alkaen olleen, Järvin tilan raivauksen, ollen siellä isäntänä vuoteen 1606. Tila sijaitsi matalan, kalaisan suojärven, Järvin järven rannalla, nykyisen Alahärmän ja Ylihärmän rajamailla. Tilan pohjoisosasta, nykyisen Alahärmän puolelta, lohkottiin Kankaan tila. Sen nimi muuttui myöhemmin Kaupiksi, kun isännäksi tuli Jaakko Heinonen Vuohisluomalta, isännän etunimen mukaan. Paavon jälkeen tuli isännäksi tyttären, Kaisan ja nuijasotapäällikkö Pentti Pirin, Tuomas poika ja hänen pojastaan Olavista tuli sittemmin Järven isäntä. Paavo jäi eläkkeelle eli syytingille vuonna 1606 ja muutti Alahärmään Piriin leskeksi jääneen tyttärensä Kaisan talouteen, missä tuolloin oli isäntänä Kaisan Matti-poika.

Påvel Skomakare, suutari Paavo, näkyy Härmässä eli silloisessa Lapuan Naarasluomalla jo 1590-luvun alussa, mutta sitten kuitenkin taas itsellisenä Nurmossa vuonna 1599. Paavon poika muutti Munsalaan ja sieltä Oravaisiin.


2. sukupolvi

Suutari Paavon tytär, Kaisa, syntynyt noin vuonna 1560 ja avioitui Lapuan alueen nuijapäällikön Pentti Pirin kanssa. Hän emännöi Härmän Piriä vielä leskenä ollessaankin vuosina 1597-99 ja avioitui myöhemmin Kempeleelle. Puolisonsa oli Pentti Tyniuksenpoika Piri, joka syntyi 1550-luvulla Lapuan Alanurmon Pirilässä. Hän oli Lapuan alueen nuijapäällikkö ja asui vielä vuonna 1582 Lapuan Alanurmon Tynjälässä. Tilan koko oli 4,2 hehtaaria peltoa. Siihen aikaan peltoalat olivat hyvin pieniä, joten tämä ei ollut todellakaan mikään pikkutila.

Pirin suvussa oli myös maakauppiaita. Pirin taloon Pentti pääsi isännäksi perittyään äitinsä, Anna Heikintyttären, joka oli Härmän vanhimman talon, Härmälän tytär. Härmän Pirissä oli hyvät niityt Lapuanjokivarressa ja talossa oli 11 lehmää. Pentti Tyniuksenpoika, Lapuan Alanurmosta, sai Härmästä käyttöönsä hyvät laidunmaat Vuohisluomalta Lapuanjoen rannasta. Hän vastusti aatelisten hirmuvaltaa ja talonpoikien raskasta verotusta. Hänet tuomittiin mm. vuonna 1593 tappelusta kotihuovin kanssa. Vuonna 1596 hän kävi Tukholmassa tekemässä valituksen Kaarle-herttualle, joka kehotti häntä vain pitämään puoliaan Klaus Flemingin ratsumiehiä vastaan. Nuijasodan lopussa 27.1.1597 aateliset mestauttivat hänet talonpojilla Kyrössä Kontsaan saaressa yhdessä Ilmajoen alueen nuijapäällikön Jaakko Ilkan kanssa.


3. sukupolvi

Tuomas Pentinpoika Järvi, Kauppi, s. 1583 Härmä Naarasluoma Piri, kuoli 1657, 74-vuotiaana. Tuomas oli Järvin ja Kaupin isäntänä isoisänsä suutari Paavon jälkeen vuosina 1609-42. Hän toimi myös lautamiehenä. Vuonna 1635 on kirjattu käräjäriita metsästä. Tuomas poltti tervaa ja rikastui. Vuonna 1642 hän osti Haapojan uudistilan 200 kuparitaalerilla Erkki Eskonpojalta. Tuomaan Juho-poika meni sinne isännäksi vuonna 1649 ja hän sai ¼ manttaalin tilan maksamalla sisaruksilleen, kanssaperillisilleen 50 kuparitaaleria. Vaimo oli Liisa Sipintytär Viika Keskinen 1585-1650.


4. sukupolvi

Sipi Tuomaanpoika Kauppi s. 1616 Naarasluoma Järvikylän Järvi, kuoli 1698 Naarasluomalla Caupinmaalla. Hän oli Kaupin talon seuraava isäntä vuoteen 1676 ja myös Järvin isäntänä jo sitä ennen eli vuosina 1642-1679. Keskisen isäntä Sipi Knuutinpoika Keskinen vaati Kaupin taloa itselleen viitaten vaimonsa perimisoikeuteen, mutta Sipi Tuomaanpoika, Järvin isäntä, joka oli isäntänä myös Kaupissa vuodesta 1661, vetosi siihen, että oli jo kolme kertaa lunastanut äitinsä kotitilan ja voitti jutun käräjillä. Sipi toimi myös lautamiehenä ja kirkonrakentajana ja oli rakentamassa Härmän eli Naarasluoman ensimmäistä kirkkoa eli saarnahuonetta vuonna 1676. Työn vei päätökseen Sipin sairastumisen takia lapualainen Knut Liuhtari, joka rakensi myös Kuortaneen ensimmäisen kirkon. Naarasluoman kirkko eli saarnahuone toimi vuoteen 1752. Se oli kooltaan 12x15 metriä. Seuraavan kirkon rakensi vuonna 1752 kuuluisa kirkonrakentaja Antti Hakola, joka asui aivan Kaupin naapurissa ja sai luultavasti oppinsakin Sipi Kaupin pojan Kaapon pojalta Erkiltä, joka oli syntynyt toukokuussa 1674. Tämä kirkko tuhoutui tulipalossa 7.7.1898. Myös osa arkistoa paloi, ainoastaan kellotapuli säästyi. Härmän kolmas kirkko valmistui vuonna 1903 ja 25.1.1920 tulipalo tuhosi jälleen pahoin arkistoa. Härmäläisten kirkkomatkat suuntautuivat aikojen alussa Isoonkyröön, sitten Lapualle ja Uuteenkaarlepyyhyn. Kirkko itsenäistyi vasta vuonna 1859. Kaupissa oli siis kirkonrakentajia kolmessa polvessa, myös Sipin poika, Kaappo ja pojanpoikansa Erkki olivat kirkonrakentajia. Kaappo saattoi päätökseen isänsä suunnitteleman Ylihärmän kirkon rakentamisen. Kaupin talosta lohkottiin Haapajärven tila, mihin perustettiin krouvi 1640-luvulla. Järvin tilan koko oli Tuomaksen aikaan 1 ha 10 aaria peltoa vuonna 1626. Tilat olivat silloin hyvin pieniä peltoalaltaan, isoimmatkin vain 1-2 ha. Hakolan ja Kaupin kylät kuuluivat Lapuan Naarasluoman kylään 1700-luvulle asti. Aina vuoteen 1839 kylän nimenä oli Kankaankylä ja vasta 1839 Kankaankylä muuttui Hakolan- ja Kaupinkyliksi. Vuonna 1676 koko Härmässä oli 19 talollista, vuoden 1700-luvun alussa 22. Kaupin talon omisti mm Hakolan kirkonrakentajasuku noin sadan vuoden ajan, kunnes Elias Matinpoika menetti sen takauksissa 1860-luvulla. Härmä alkaa esiintyä 1690-luvulla nimenä käsittäen 1820- luvulla toisistaan erotettavat Alahärmän ja Ylihärmän pitäjät.



5. sukupolvi

Maria Sipintytär Kauppi, s. 1667 Härmä Kauppi. Laiturin talo sijaitsee Lapuan joen rannalla ja se erotettiin aikoinaan Kaupin talosta Sipin tyttärelle ja vävylle, Matti Antinpojalle, joka syntyi vuonna 1662 ja kuoli vuonna 1711, 49-vuotiaana. Hän oli Laiturin talon raivaaja ja isäntänä 1692 alkaen. Maria emännöi Laituria leskenä 1711-19. Vuonna 1704 oli seudulla metsäpalo, samoin myöhemmin tiettävästi ainakin 1930-luvulla. Vuonna 1917 paloi koko Hakolan kylä. Kylän nimenä oli 1700-luvulle Naarasluoma, sitten 1839 luvulle asti Kankaankylä ja siitä eteenpäin Hakolan- ja Kaupinkylät. Vuonna 1717-18 Gabriel Rishlachius, Härmän pappi, joutui käräjöimään palkkasaataviaan, mikä oli 132 l viljaa ja 1,7 kg voita taloa kohti mm Laiturista. Muita tiukoille joutuneita talollisia olivat Antti Knuutinpoika Hakola ja Erkki Josefinpoika Luoma sekä Ylipäästä Jaakko Juhonpoika Rannanjärvi ja Taneli Jaakonpoika Hirvi.


6. sukupolvi

Maria Matintytär Laituri, s. 3.1690 Härmässä Laiturissa ja kuoli siellä 12.5.1779. Hänen puolisonsa Heikki oli syntynyt vuonna 1672 ja kuoli 20.12.1751 Härmässä. Heikki oli leskeksi jääneen Marian toinen mies. Heidät vihittiin vuona 1724. Laiturissa oli myös kestikievari. Naarasluoman nimi muuttui 1690-luvulla Härmäksi ja kylänä se kuului silloin Lapuan suurpitäjään. Suuri Pohjan sota oli vuosina 1700-21. Venäläiset miehittivät Suomen 1714-1721. Sota syttyi taas vuonna 1741 ja uusi miehitys v.1742. Isonvihan aikaan 1710-luvulla olivat Härmälle erittäin synkät. Venäjälle vietiin v 1714 maaorjiksi 77 lasta, joista vain harva palasi. Osan lapsista väitetään joutuneen Iraniin Samarkandin haaremeihin. Lapsia raastettiin 2-3 joka talosta. Lapsia vietiin mm. Asunmaalta, Kunnarista, Isotalosta ja Knuutilasta. Heikkilästä vietiin emäntä ja neljä lasta. Kirkonrakentaja Antti Hakola säästyi, kun venäläiset eivät huomanneet Hakolan taloa puitten suojasta. Rakennuksia poltettiin, mm. Kaupin talosta poltettiin 17 rakennusta ja Härmän kirkko ryöstettiin isonvihan aikaan. Kustaa III aloitti sodan Venäjää vastaan 1788. Lapuan taistelu oli vuonna 1808. Silloin riehui myös punatauti ja mm. Ylihärmässä kuoli siihen 48 ihmistä. Näihin aikoihin Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle vuoteen 1917 asti, jolloin saavutimme itsenäisyyden. Virallisena kielenä säilyi edelleen ruotsin kieli vuoteen 1917, ainoastaan armeija käytti venäläisiä komentosanoja opetuksessaan.

 

7. sukupolvi

Liisa Heikintytär Laituri, s. 25.10.1727 Härmän Laiturissa ja kuoli 9.9.1805 Härmän Markulassa. Puoliso Matti Heikinpoika Markula syntyi 8.9.1725 Härmän Kumbulassa ja kuoli 8.1.1806 Markulassa, 81-vuotiaana.
Matin isä oli Kumpulan isäntä, mutta kun hänen äitinsä avioitui leskenä Markulan isännän kanssa, tuli Matista sittemmin Markulan isäntä ja Kumpulan isännäksi tuli Heikki Kumpulan ensimmäisen avioliiton poika, Juho.


8. sukupolvi

Jaakko Matinpoika Nygård, s. 29.4.1767 Härmä Vähäpesola ja kuoli 1.10.1847 Kuortaneella Nygårdissa. Perhe muutti Kuortaneelle 8.4.1813. Lapsia oli kaikkiaan kymmenen, joista kuusi kuoli pieninä. Kaksi nuorinta syntyi Kuortaneella Nygårdin torpassa. Jaakko raivasi Nygårdin torpan ja oli sitä ennen renkinä ja lampuotina eli vuokralaisena. 1800-luvun loppupuolella vasta tulivat sukunimet käyttöön ja vasta 1920 pakollisiksi. Sitä ennen käytettiin talonnimeä, mikä sitten aina vaihtui asuinpaikan mukaan. Vävy otti esim. aina talon nimen itselleen. Tämä vaikeuttaa sukututkimusta. Vanhimmat lapset syntyivät Härmän Markulassa ja Vähä- Pesolassa ennen muuttoa Kuortaneelle. Jaakko oli itsellisenä Nukalassa Antin syntymän aikoihin vuonna 1800. Vaimo, Maria Matintytär Hilli, syntynyt 29.3.1774 Härmässä, Hillin torpassa Asunmaalla ja kuoli 28.7.1845 Kuortaneen Nygårdissa, 71-vuotiaana. Asunmaan torppa oli aikoinaan erotettu Kunnarin tilasta. Asunmaan ensimmäinen isäntä oli Marian isoisä Martti Antinpoika vuosina 1701-1714. Kunnarin tila taas oli erotettu aikoinaan Härmän ensimmäisestä talosta Härmälästä. Talon nimenä oli ensin Huhtala, mutta kun taloon tuli 1600-luvun alkupuolella leskiemännän toiseksi mieheksi Lauri Gunnarinpoika, muuttui tilan nimi Kunnariksi. Arvellaan, että Härmälän talon ensimmäiset asukkaat olisivat tulleet Maskusta joskus 1500-luvun loppupuolella.


9. sukupolvi

Antti Jaakonpoika Mutka, Nygård, s. 14.5.1800 Härmän Markulassa ja kuoli 11.8.1866 Töysässä Mutkan kylässä Ylimutkan talossa. Tällä esi-isälläni oli monta asuinpaikkaa, mikä vaikeuttaa tutkimista. Ainakin Markula, Mertaniemi, Etelämäki, Nygård ja Mutka. Matka kulki Härmästä Kuortaneen kautta Töysään 25.4.1848. Yleensä olen käyttänyt miehellä viimeistä talon nimeä ja vaimolla syntymätalon nimeä sukunimen tapaan. Sukunimet tulivat näillä seuduin käyttöön vasta 1800-1900- lukujen vaihteessa ja pakollisiksi Suomessa v 1921.

Antti Mutkan puoliso oli Maria Loviisa Martintytär s Hallila, syntyi 20.4.1805 Kuortaneen Etelämäessä ja kuoli 10.1.1877 Töysässä Mutkan kylässä 71-vuotiaana. Marian isä muutti Nurmon Ojelmistosta Luukon talosta Kuortaneelle Aholan taloon. Kirkkojärven rannalla sijaitsee myös Antti Hakolan ja Knut Liuhtarin vuonna 1777 rakentama kaunis puukirkko.

Marian isän vanhin veli oli ensin isäntänä Aholassa, mutta takoi taalereita pajassaan ja joutui Vaasan linnaan. Maria oli ennen avioitumistaan Jylhän talossa piikana ja osallistui äitinsä Helenan kanssa uskonnollisiin kokouksiin ns. "vasulaisten" kanssa. Lahkon perusti aikoinaan Kaupin talossakin asunut "hurmosprofeetta", lasitehtailija Jaakko Wallenberg, joka tuomittiin kuolemaan 1700-luvun lopulla harhauskon levittämisestä. Hänen seuraajansa Isak Vasumäki Kuortaneelta jatkoi kuitenkin uskonlahkon levittämistä hieman myöhemmin Kuortaneella ja Kauhavalla, jolloin se tunnettiin vasulaisuuden nimellä.


10. sukupolvi

Antti Antinpoika Mutka, s. 14.5.1837 Kuortaneen pitäjässä Leppälän kylässä Etelämäen talossa ja kuoli 25.12.1907 Töysän Ylimutkalla 70-vuotiaana. Antin puoliso oli Sanna Juhontytär s Mattila, joka syntyi 8.11.1837 Kuortaneen Mattilassa ja kuoli 25.1.1898 Töysässä Mutkan kylässä. Antin tyttären poika kirkkoherra, kansanedustaja Juho Annala kirjoitti 1940-luvulla Veri veti -nimisen omaelämänkertaromaanin. Siinä hän tuo esille Antin kovan luonteen, samoin oman isänsä. Vain Jussi-enonsa auttoi häntä hänen opiskellessaan aikuisiällä papiksi.
Kuortane itsenäistyi vuonna 1865 kuuluen sitä ennen Alavuteen. 1557 maakirjassa mainitaan Kuortaneen kylä, missä oli silloin kuusi taloa Vuonna 1970 Kuortaneella oli 5821 asukasta. Aluksi Kuortane kuului Ilmajokeen ja Isoonkyröön, 1559 kappeliksi perustettuun Lapuaan vuodesta 1645 vuoteen 1798, jolloin Kuortane itsenäistyi kappeliseurakunnaksi. Emäseurakuntana oli Alavus 1835- 1865.

 

 

11. sukupolvi

Olga Ottilia Antintytär Mutka, s. 9.1.1871 Töysä Mutka, k. 22.1.1948 Tohni 77-vuotiaana. Hän avioitui Yrjö Kustaanpoika Tohnin kanssa. Yrjö syntyi 6.5.1870 Töysän Tohnissa ja kuoli 28.11.1943, 73-vuotiaana. Hän oli Tohnin isäntänä 1900-luvun alkukymmeninä. Avioliitto solmittiin Olgan isän suostumuksella, mikäli Tohnin talon isännyys annettaisiin nuorelle parille. Kustaa Tohni suostui tähän järjestelyyn ja niin Olga pääsi suoraan emännäksi eikä hänen tarvinnut olla miniänä. Olga oli topakka, voimakastahtoinen ja aikaansaapa nainen. Tohnin taloa kutsuttiinkin paikkakunnalla Olgan taloksi. Perheeseen syntyi 15 lasta. Ajan tavan mukaan pojista ainakin kuusi lähti Amerikkaan. Kolme heistä jäi sinne pysyvästi.

2005 Tohnin pihapiirissä on Ristiraunio muistomerkki vuodesta 2005

 
 

12. sukupolvi

Vieno Olga Hautala s Tohni, syntyi 25.10.1914 Töysän Tohnissa perheen toiseksi nuorimpana lapsena ja kuoli 19.8.2001 Salossa. Puoliso Tauno Feliks Hautala syntyi 12.10.1915 Töysässä ja kuoli 2.6.1992 Perttelissä Kajalakodissa, ammatiltaan ensin kauppias ja sitten maanviljelijä. He olivat vanhempani ja muuttivat Töysästä Kuortaneelle ja sieltä Härmään 1938 eli kulkivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin äitini isoisän isä, joka oli tullut Härmästä Kuortaneelle ja sieltä Töysään 1848. Äitini palasi siis juurilleen sukunsa aikoinaan omistamaan Kaupin taloon.



 

Kirj. 10.1.2007

UT

  


©2017 sukututkimus - suntuubi.com