Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
KYLLÄ SIPERIA OPETTAA...

Suomessa aloitettiin Venäjän vallan aikana ainaiseksi karkotukset Siperiaan kuolemantuomion sijasta vuonna 1826. Luettelo karkotetuista on yllättävän pitkä ja hyvin mielenkiintoinen. Pohjanmaalla kärjessä on Isonkyrön alue ja siellä lähinnä Ylistaro, seuraavina Kauhava, Ylihärmä ja Vöyri. Tämä lienee Haapojan Matin, Rannanjärven Antin ja Pukkilan Jaskan vaikutusta. Isontalon Antin porukka oli ilmeisesti säyseämpää, sillä alahärmäläisiä listassa on yli puolet vähemmän kuin ylihärmäläisiä tai ylistarolaisia. Turun seutu on listassa myös hyvin edustettuna ja tietenkin muut silloiset suurimmat kaupungit kuten Kuopio ja Viipuri.

Rangaistukset suuria pienistäkin rikoksista

Tuomiot tuntuvat tämän päivän mittapuun mukaan kovilta. Murhasta sai useimmiten 40 paria raippoja ja kuolemantuomion, mikä muutettiin yleensä vangitun omasta pyynnöstä karkotukseksi pakkotöihin Siperiaan. Aika vähästä saattoi tulla karkotetuksi ja moni varmaan ihan turhastakin. Aina ei suinkaan syynä ollut murha, vaan elinikäisen karkotuksen Siperiaan saattoi saada jopa vain parista varkaudesta, irtolaisuudesta tai rahanväärennyksestä. Viimeksi mainittu olikin siihen aikaan yleistä. Monessa pajassa kilkuteltiin Venäjän taalereita, jotka siihen aikaan olivat isoja suorakaiteen muotoisia rautalevyjä. Rangaistuspaikkoja olivat usein Nertšinskin ja Irkutskin kaivokset, Trotskin suolakeittämö ja Kerevskin ja Aleksanrovskin viinapolttimot. Alkuaikoina matka Siperiaan tehtiin jalkapatikassa heikolla ravinnolla ja jotkut menehtyivät jo pitkällä matkalla. Matkanteko helpottui, kun rautatie valmistui. Jotkut tosin elivät raskaassa kaivostyössä jopa useita kymmeniäkin vuosia. Vapaa-aikoina tietenkin ryypättiin ja pelattiin korttia.

Työvoimaa Siperiaa rakentamaan

Tuntuu siltä, että Venäjä halusi ilmaista työvoimaa ja moni suomalainen valitsi mieluummin pakkotyön Siperiassa kuin vankilan, sillä olosuhteet niissä olivat hirvittävät. Ehkä Siperiasta oli helpompi paetakin kuin linnasta. Maantieryöstöstä ja linnasta karkaamisesta saattoi siihen aikaan saada jopa kuolemantuomion, mikä mielellään muutettiin karkotukseksi. Joukossa oli myös 19 -vuotiaita, jotka pakoilivat armeijaan joutumista. Siitä saattoi joutua Saimaan kanavalle pakkotyöhön pariksi vuodeksi tai määräämättömäksi ajaksi Kronoborgin ojennuslaitokseen, mitkä tuomiot usein nuoren miehen omasta pyynnöstä muutettiin karkotukseksi Siperiaan.

Naisia vähän Pohjanmaalta

Karkotetuissa oli myös aika paljon naisia, mutta Pohjanmaalta heitä oli suhteellisen vähän. Syy karkotukseen oli useimmiten irtolaisuus tai lapsenmurha. Tämän päivän näkökulmasta katsottuna tällainenkin raaka teko on kuitenkin jotenkin inhimillinen. Moni joutui synnyttämään salaa silloisten lakien ja olosuhteitten takia, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuutta pitää lasta. Vielä ihan viime vuosikymmenilläkin meillä on naisia tuomittu vankilaan lapsenmurhasta, vaikka kysymys on useimmiten ollut synnytyksen jälkeisen masennuksen aiheuttamasta sekavuustilasta, psyykkisestä sairaudesta. Moni nainen oli myös itse pyytänyt tulla karkotetuksi Siperiaan eli Poseliiniaan vankilatuomion sijasta, ehkä vain häpeän takia tai miehen perässä, sillä vankilatuomiot näyttivät tulleen vähäisestä syystä ja olleet lyhyitäkin.

Kuka tuli tapetuksi?

Murha tapahtui usein humalapäissä uhotessa markkinoilla tai häissä. Tarkoitus ei suinkaan ollut tappaa, vaan varsinkin Pohjanmaalla ainoastaan näyttää omaa häjyn mahtiaan. Puukotettu saattoi virua henkihieverissä viikkojakin ja tämä oli varmasti katuvalle tappelupukarille kiduttavan epätietoista aikaa. Murhattu oli usein myös lähisukulainen, veli, isä, vaimo, isäpuoli, poika ja appi. Aika tavallinen oli myös vanginvartijan tai vanginkuljettajan murha. Varsinkin Kauhavalta oli mustalaisia listassa melko paljon, syynä useimmiten irtolaisuus, varkaudet, tappelut ja murhat. Heilläkin murhattu oli yleensä joku sukulainen, vaimo tai oma veli.

Hyvin Siperiassa pärjänneitä

Siperiassa oli varsinkin ammattimiehillä hyvät mahdollisuudet aloittaa uusi elämä, niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Suutarit, räätälit ja kellosepät pärjäsivät parhaiten, sillä heillä riitti työtä. Pakkotyöhön karkotetuissa oli paljon renkejä, mutta talollisia suhteellisen vähän. Tämä johtunee siitä, että heillä oli elämässään kiinnekohta isiltä perityssä maassa, mihin oli hyvä palata, jos vapaus myöhemmin koittaisi.

Kokkolalainen kello- ja kultaseppä Antti Jaakonpoika Hongell meni Siperiassa naimisiin kreikkalaisen naisen kanssa. Heillä oli neljä lasta, he tulivat hyvin toimeen ja omistivat Blagovešenskissa ison talon.

Torppari Elias Isakinpoika Kurki Ylihärmästä määrättiin Siperian kaivoksiin keisarillisella päätöksellä. Häneltä jäi vaimo ja lapset Suomeen, mutta hän avioitui uudelleen Verhne Suetukissa Besarabiasta kotoisin olevan saksalaisen naisen kanssa. Myöhemmin Elias työskenteli mm. Nikolajevskin rautatehtaalla. Perhe pärjäsi ilmeisesti hyvin, koska perheen pojat, vuonna 1872 syntynyt Jaakko ja vuonna 1875 syntynyt Matti, pääsivät kouluun vuonna 1885.

Karkureita oli paljon

Karkurit saatiin yleensä jossain vaiheessa kiinni ja heidät palautettiin Venäjän viranomaisille. Moni tosin paleltui tai menehtyi nälkään pitkällä pakomatkalla. Vähäkyröläinen Antti Iisakinpoika Munck lähti aina jostakin jonnekin, mutta ei koskaan saapunut mihinkään. Tätä jatkui useita vuosia, joten ilmeisesti hän jäi aina välillä kiinnikin. Sellaistakin tapahtui, että jotkut karkasivat, joutuivat kiinni ja päästettiin kokonaan vapaaksi. Eräs heistä oli kauhavalainen Jaakko Juhonpoika Huhtala, joka oli tuomittu irtolaisuudesta. Hänet saatiin kiinni Suomessa ja anoi, ettei häntä enää lähetettäisi Siperiaan. Yllättäen siihen suostuttiin ja niin alkoi kaivattu vapaus.

Torpparin poika, lapualainen, Matti Henrik Kaara karkasi, mutta joutui kiinni Shrabinskin piirissä Venäjällä. Hänet lähetettiin Vaasan lääninvankilaan, missä sanoi olevansa Jaakko Makkonen nimeltään ja kotoisin Ylistaron pitäjästä. Tarina ei valitettavasti kerro, miksi hän esiintyi väärällä nimellä ja miten hänen sitten kävi.

Kuuluisia karkureita

Kuuluisa karkuri oli talollinen Jaakko Jaakonpoika Pukkila Kauhavalta. 22-vuotiaana hän tappoi Ylitalon häissä Perttulanmäellä 29.12.1851 morsiamen isän, 52-vuotiaan Jaakko Yrjönpoika Ylitalon eli Lahden, joka oli ammatiltaan räätäli. Kuolemantuomio muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Jaakon isä Jaakko Kustaanpoika Pukkila kuoli jo 49-vuotiaana, pojan jäädessä vain 7-vuotiaaksi. Jaakko oleskeli paljon äitinsä, Maija Israelintytär Luoman, kotiseudulla Alahärmän Hakolassa. Aikuistuttuaan hän palasi Kauhavalle ison talon isännäksi. Talon emännyyttä hoiti hänen kihlattu morsiamensa Maija Frändilä. Muutaman vuoden kuluttua karkotuksesta kylällä ruvettiin puhumaan laukkuryssästä, joka oleskeli Pukkilan talon liepeillä. Viranomaiset pidättivät hänet ja luovuttivat takaisin Venäjän viranomaisille Viipurissa elokuussa vuonna 1857. Venäjällä Jaakko tunnettiin todellisena "varnakkina" eli monikarkurina. Ilmeisesti hän oli käyttänyt lahjuksia päästäkseen takaisin Suomeen, sillä laulu kertoo näin: "Pukkilan Jaska, se sanoo, jotta: Raha se oli, joka auttoo, jottei mua kuljetettu sieltä Posenian kautta." Hänen kerrotaan myöhemmin päässeen pakenemaan Amerikkaan.

Perimätiedon mukaan myös kuuluisan "Hallin Jannen" onnistui paeta Amerikkaan. Hän oli kuoreveteläisen talollisen poika, nimeltään Johannes Heikinpoika Mattila. Hänet karkotettiin ryöstömurhasta tuomittuna Siperiaan vuonna 1869. Hänen kerrotaan osallistuneen Amerikassa, Duluthissa, postiryöstöön ja murhaan, mistä teostaan joutui kiinni ja hirtettiin.

Karkotetuista tunnetuin oli varmaankin Matti Heikinpoika Haapoja Ylistaron Kainastolta. Hän vietti varmaan suurimman osan aikuiselämästään pakosalla sekä Venäjällä ja Suomessa.

Useita kaksoismurhaajia

Joukossa oli yllättävän paljon myös kaksoismurhaajia. Tuomio ei siitä enää voinut nousta, vaikka teki toisenkin murhan. Lapualainen torpparin poika Juho Kustaa Hantula joutui vuonna 1841 Siperiaan, koska oli tappanut vuonna 1840 kaksi raavasta miestä. Myös hänen tapauksessaan tuli ensin kuolemantuomio, joka sitten muutettiin pakkotyöksi. Myös ilmajokelainen Heikki Simonpoika Karjala eli Jouppila, talollisen vävy, joutui Siperiaan vuonna 1838. Ennen tuomiotaan hän oli ehtinyt tappaa ensimmäisestä murhasta kahden kuukauden kuluttua vielä toisenkin miehen.

Kuuluisa kaksoismurhaaja, laulujen sankari Puuställin verihäistä, on ylihärmäläinen Juho Antinpoika Leskenantti eli "Anssin-Jukka", joka veljensä Salomonin kanssa tappoi "Pikku-Lammin" eli Jaakko Hautamäen. Hän itse kohtasi myös toisen kädestä tiensä pään Siperian lakeuksilla. Kerrotaan, että veli Salu olisi ollut varsinaisesti "Pikku-Lammin" murhaaja, mutta Jukka yritti pelastaa pikkuveljensä karkotukselta ja ottaa yksin syyn niskoilleen. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan molemmat karkotettiin Siperiaan. Kaikki Leskenantin viisi poikaa kulkivat häjyjen joukoissa.

Perhedraamoja

Alavuden Rantatöysässä sattui vuonna 1852 järkyttävä tapaus. Talon isäntä, kauppias, Kustaa Tuomaanpoika Ruuhela murhasi raa´alla tavalla 40-vuotiaan vaimonsa Liisa Tuomaantytär Vetämäjärven, löydettyään uuden elämänkumppanin itselleen. Kustaa yritti ensin käyttää kasakoita palkkamurhaajina. Nämä viiltelivät puukolla emäntää, mutta eivät kuitenkaan onnistuneet julmassa työssään. Kaksi kylän naista olivat emäntää hoitamassa, mutta eivät pystyneet häntä auttamaan vaan joutuivat itsekin pakenemaan kellariin. Viimein isäntä haki Salmen rengin avukseen, jonka kanssa hän vei työn loppuun. Kustaan ja Liisan omat lapset joutuivat tapauksen silminnäkijöiksi. Isäntä joutui Siperian suolakaivoksille pakkotyöhön ja yksin jäätyään uusi kumppani murhasi oman lapsensa. Kustaan ja Liisan pojanpoika Yrjö Yrjönpoika muutti Amerikkaan ja siellä joku tuntematon runonikkari väsäsi fingelskalla ballaadin ikävästä perhedraamasta, ettei julma teko pääsisi koskaan unohtumaan.

Koko perhe samassa veneessä

Vähässäkyrössä 25.4.1797 syntynyt Juho Kaaponpoika Flink eli Greggilä oli Ylihärmässä lukkarina. Hän oli juoppo ja neljä kertaa naimisissa. Ensimmäisestä liitosta hänellä oli neljä poikaa, joista yksi kuoli lapsena, kaksi karkotettiin Siperiaan kaivoksille pakkotyöhön ja yksi joutui velisurman uhriksi.

Nuorin poika, renki Antti Kustaa Juhonpoika, joutui vain 23-vuotiaana vuonna 1856 karkotetuksi Siperiaan 17-vuotiaan, renki Heikki Juhonpoika Nordmanin, taposta. Kymmenen vuoden kuluttua vanhin poika, 44-vuotias Juho Juhonpoika Flink, Rannanjärven renki, surmasi 11 vuotta nuoremman veljensä, Hermanni Juhonpoika Flinkin. Veljekset olivat olleet Rannanjärvellä häitä kuokkimassa, missä tietenkin ryypättiin ja tapeltiin. Silloin oli tapana, että morsiuspari myi häävieraille ja kuokkijoillekin viinaryyppyjä kotona poltetusta pontikasta kartuttaakseen kassaansa. Juho luovutettiin toukokuussa vuonna 1866 Venäjän viranomaisille Siperiaan vietäväksi. Hänen perheensä ei seurannut mukana, mikä vain harvoin tapahtui yleensäkään. Myös surmattu veli, Hermanni, oli jo ehtinyt avioitua kymmenen vuotta aiemmin kortesjärveläisen Miina Mikintytär Skåttin kanssa ja perheessä oli ainakin yksi tytär. Juho Flink pääsi myös myöhemmin pakenemaan Siperiasta. Hän ei uskaltanut jäädä kotiseudulleen Ylihärmään, vaan siellä käytyään jatkoi matkaa Oravaisiin, josta pääsi purjeveneellä Ruotsiin. Hän joutui kuitenkin siellä kiinni ja luovutettiin uudelleen Venäjän viranomaisille keväällä vuonna 1873.

Monta sydäntä särkevää itkua liittyy näihin tapauksiin sekä uhrin että murhaajan perheissä. Onneksi tämä aika Pohjanmaalla oli verraten lyhyt ja koskee lähinnä 1800-luvun jälkipuoliskoa. Oliko sortoajan ilmapiirillä vaikutusta tällaisen epätoivoisen jengiytymisen syntyyn? Syitä voisi miettiä, jostainhan kaikki aina johtuu. Summerhillin mukaan, jos lapsesi lyö kirveellä pianon halki, on vika jossain muussa kuin tässä lapsessa tai pianossa ja niinhän se varmasti on.

Lähteet:
Alpo Juntunen: Suomen vankeinhoidon historiaa
Alpo Juntusen väitöskirjan tutkimuskortisto: Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana
The Ruuhela Song

©2019 sukututkimus - suntuubi.com